Andrologiaa

Andrologia on lääketieteen alue, joka selvittelee mm. miehen lisääntymistä ja siihen liittyviä seikkoja. Andrologin vastaanotolla selvitellään kivesten hormonitoimintoihin liittyvien oireiden taustoja ja pohditaan hormonihoidon avulla saavutettavia hyötyjä ja mahdollisia haittoja tai riskejä.

Lapsettomuustutkimuksissa andrologisilla tutkimuksilla arvioidaan miehen hedelmällisyyttä ja selvitetään heikentyneen hedelmällisyyden syitä ja hoitomahdollisuuksia. Luotettavat esitiedot ovat tärkeät miehen hedelmällisyyden arvioimiselle. Perussairaudet, säännölliset lääkitykset (erityisesti hormonit), vatsan ja nivusalueen leikkaukset, aiemmat tulehdukset (sukupuolitaudit, eturauhasen tulehdukset sekä sikotauti), murrosiän aikataulu sekä kemialliset altistukset on syytä huomioida.

Perustutkimus on siemennesteanalyysi, jonka perusteella voidaan yleensä tehdä karkea arvio siitä, onko hedelmättömyys miehestä johtuvaa. Kivesten hormonaalista toimintaa ja sen säätelyä voidaan arvioida verinäytteistä määritettävillä hormoniarvoilla. Andrologisen tutkimuksen tavoitteena on selvittää miehen sukuelinten toimintaa. Normaali maskulinisaatio (miehinen lihaksisto ja karvoitus) on merkki siitä, että kivesten testosteronituotanto on ollut riittävää murrosiän muutosten läpi viemiseen. Kivesten normaali koko ja kiinteys viittaavat yleensä normaaliin siittiötuotantoon. Kivesten takana sijaitsevat lisäkivekset tunnustellaan tulehduksen poissulkemiseksi. Kiveksen taka- ja yläpuolella voi olla hyvinkin kookas laskimolaajentuma eli kiveskohju (varicocele), yleensä vasemmalla puolella. Kiveksestä ylöspäin kulkevat siemennuorat tuntuvat normaalisti helposti molemmin puolin. Hormonihoitojen yhteydessä on usein aiheellista tunnustella eturauhanen liikakasvun poissulkemiseksi.

Siemennesteanalyysi ja kivesten ultraäänitutkimus

Siemennesteestä tutkitaan mikroskoopin avulla siittiöiden tiheys (normaali ≥ 15 miljoonaa/ml), kokonaismäärä (normaali ≥ 40 miljoonaa), liikkuvuus (normaali > 32 % eteenpäin liikkuvia) ja siittiöiden mikroskooppinen rakenne ns. morfologia (normaali ≥ 4 %). Lisäksi tutkitaan siittiövasta-ainetasot (ns. MAR-agglutinaatiotesti). Näytettä analyysiin toimitettaessa on tärkeää noudattaa annettuja ohjeita tarkasti, jotta saatu tulos olisi mahdollisimman luotettava. Yksittäisen arvon ollessa poikkeava on hedelmällisyys usein vain lievästi poikkeava. Mikäli kuitenkin useampi arvo on selvästi alentunut, on hedelmällisyyskin todennäköisesti merkittävästi heikentynyt.
(Katso ohje siemennestenäytteen antoa varten)

Kivesten ultraäänitutkimuksen avulla selvitetään siemennesteen huonoa laatua selittävää kiveskudoksen rakenteen muutosta.

Miehestä johtuvan lapsettomuuden hoito

Kun siemennesteen laatu on lievästi heikentynyt (siittiömäärä on alentunut tai liikkuvuus tavallista huonompi), on inseminaatio usein tehokas hoitomuoto. Inseminaatiossa parhaat siittiöt rikastetaan pieneen tilavuuteen ravintoliuosta, joka sitten ruiskutetaan naisen kohtuun munasolun irtoamisen (ovulaatio) aikoihin.

Vaikeimmissa häiriöissä on yleensä mahdollista aikaansaada raskaus ns. mikrohedelmöityksen avulla. Tämä hedelmöitysmuoto on aina yhdistettävä koeputkihedelmöityshoitoon, jossa munasolut kerätään naisen munasarjoista hormonihoidon päätteeksi. Mikrohedelmöityksessä yksi siittiö viedään suoraan kypsän munasolun sisään. Hedelmöityksen jälkeen hedelmöittyneiden munasolujen kehitystä seurataan muutama päivä. Paras alkio siirretään kohtuun. Mikäli hyvänlaatuisia alkioita on useampia, voidaan nämä pakastaa myöhempää käyttöä varten.

Pienellä osalla miehistä on huonolaatuisen siemennesteen taustalla kiveksen toiminnan säätelyhäiriö. Tällöin on mahdollista parantaa siemennesteen laatua hormonihoidon avulla. Hormonihoitoa on seurattava verikokeiden avulla. Mielekkään hormonivasteen jälkeen kestää 4-6 kuukautta, ennen kuin paranemista on mahdollista havaita siemennesteanalyysissä. Hormonihoito voidaan toteuttaa joko suun kautta otettavilla päivittäisillä tableteilla tai 2-3 kertaa viikossa ihon alle pistettävillä pistoksilla.

Atsoospermia – siittiöiden täydellinen puuttuminen

Osalla miehistä ei siemennesteanalyysissä löydetä siittiöitä lainkaan. Löydös on aina syytä varmistaa uudella siemennestetutkimuksella. Siittiöiden täydellisen puuttumisen taustalla voi olla useita syitä. Osalla voi löytyä poikkeavuus perimässä. Y kromosomin mikrodeleetioissa pieni osa siittiötuotannolle tärkeää Y-kromosomia puuttuu (a-, b- tai c- deleetio). Klinefelterin oireyhtymässä miehellä todetaan ylimääräinen X-kromosomi (47, XXY). Oireyhtymään liittyy tyypillisesti siittiöiden täydellinen puuttuminen, mikä johtuu siittiötuotannon häiriöstä. Siittiöiden puuttumisen taustalla voi olla myös kivesten toiminnan säätelyn häiriö (Kallmannin oireyhtymä). Näiden miesten siittiötuotanto on mahdollista käynnistää hormonipistosten avulla. Siemenjohdinten tukos (tulehdukset, sterilisaaatio) voi myös olla syy siittiöiden puuttumiseen siemennesteessä.

Huolellisen kliinisen tutkimuksen ja hormoniarvioinnin perusteella voidaan päättää siitä, onko siittiöitä mahdollista löytää neulalla otettavasta koepalasta, vai tarvitaanko perusteellisempi avoleikkaus, jossa mikroskoopin avulla kiveskudoksesta valitaan leikattavaksi parhaalta näyttäviä kohtia. Leikkauksessa saatavien siittiöiden avulla on mahdollista saada aikaan raskaus. Hoito edellyttää naisen hormonihoidon ja munasolukeräyksen (koeputkihedelmöityshoito), ja kerätyt munasolut hedelmöitetään laboratoriossa mikroinjektiotekniikan avulla.

Testosteronihoito

Alentuneen verenkierron testosteronipitoisuuden takia osalle miehistä ilmaantuu tyypillisiä oireita: erektiohäiriöitä, seksuaalista haluttomuutta, voimattomuutta, keskittymiskyvyn puutetta, univaikeuksia, ja jopa masennusta. Taustalla saattaa olla liikapaino, jolloin tehokas hoitomuoto on laihdutus. Osalle miehistä aloitetaan testosteronihoito (pistos- tai geelihoito), jonka avulla oireisiin on mahdollista saada lievitystä. Testosteronihoito ei koskaan paranna miehen hedelmällisyyttä, vaan yleensä vaikutus on juuri päinvastainen, ja siittiötuotanto saattaa kokonaan pysähtyä. Raskaustoive tulisikin aina ottaa huomioon miehen matalista testosteroniarvoista johtuvien oireiden hoitoa mietittäessä. Erityisen haitallisia siittiötuotannolle ovat ns. anaboliset steroidit (esim. nandroloni, stanozololi, oxandroloni, oxymesteroni, mestanoloni), joiden siittiötuotantoa lamaava vaikutus saattaa kestää jopa vuoden.

Lääkkeet, elintavat ja miehen hedelmällisyys

Monilla lääkehoidoilla on merkittävä miehen hedelmällisyyttä heikentävä vaikutus. Voimakkaimmin vaikuttavat solunsalpaajat (sytostaatit), joiden seurauksena siittiötuotanto saattaa olla lopullisesti tuhoutunut. Sulfasalatsiini, simetidiini ja ketokonatsoli ovat esimerkkejä lääkkeistä, joilla voi olla huomattava vaikutus siittiötuotantoon. Lisäksi on runsaasti lääkkeitä, joiden vaikutusta miehen hedelmällisyyteen ei tarkkaan tunneta.

Ylipaino heikentää merkittävästi kivesten toimintaa ja huonontaa siittiötuotantoa. Osalla voidaan todeta hyvinkin selkeä testosteronipitoisuuden lasku, ja tähän liittyy usein heikentynyt siemennesteen laatu. Testosteronihoito saattaa parantaa muita oireita, mutta siittiötuotantoa se ei koskaan paranna.

Tupakan ja alkoholin vaikutusta siittiötuotantoon ja miehen hedelmällisyyteen on suurimmalla osalla miehistä hyvin vaikea todeta siemennesteanalyysin numeroarvojen perusteella. Tutkimukset ovat kuitenkin selkeästi osoittaneet, että myös miehen tupakointi heikentää sekä luonnollisesti alkavan että lapsettomuushoitojen avulla aikaansaadun raskauden todennäköisyyttä.

Kiveskohjut (varicocele)

Kiveksen ympärillä olevat laskimot saattavat laajentua ja aiheuttaa osalle miehistä jopa kipuja. Kiveskohjuihin voi liittyä heikentynyt siemennesteen laatu. Kiveskohjujen korjauksella voidaan saada siemennesteen numeerista laatua hieman parannettua, mutta hedelmällisyys paranee leikkauksen avulla vain harvoin.