Keskimäärin joka kolmas nainen kokee elämänsä aikana keskenmenon. Keskenmeno tarkoittaa raskauden keskeytymistä ennen 22 raskausviikon täyttymistä; suurin osa keskenmenoista kuitenkin tapahtuu alkuraskauden aikana.
Raskauksista noin 10-15% päätyy keskenmenoon ennen kuin 12. raskausviikkoa täyttyy. Varhaisia raskauden keskeytymisiä on mitä ilmeisimmin paljon enemmän; alkio kiinnittyy kohdun limakalvolle ja muodostaa istukkakudosta, jolloin raskaustesti muuttuu positiiviseksi, mutta muutaman päivän päästä alkaakin vuoto. Keskenmeno alkaa verisellä vuodolla ja vatsakivuilla, mutta moni nainen saa yllättäen tiedon keskenmenosta ultraääniseulontakäynnin yhteydessä – ilman mitään edeltäviä oireita.
Tapahtuneen keskenmenon syy ei yleensä selviä. Tieteellisten tutkimusten perusteella tiedetään, että yli puolet keskenmenoista johtuu sikiön kromosomipoikkeavuuksista. Kromosomaalisten muutosten riski kasvaa naisen iän myötä. Myöhemmässä vaiheessa tapahtuvat keskenmenot voivat johtua kohdun rakennepoikkeavuuksista. Hormonaaliset syyt (esimerkiksi kilpirauhasen toimintahäiriöt) tai oireeton keliakia voivat johtaa keskenmenoon. Toistuvissa keskenmenoissa voi taustalla esiintyä perinnöllinen hyytymisjärjestelmän häiriö, joka altistaa erityisesti istukan toimintahäiriöihin ja myöhäisempiin keskenmenoihin.
Alkanutta keskenmenoa ei voi pysäyttää lääketieteellisin keinoin. Keskenmeno voi tapahtua täydellisesti, vaikka vuoto voi kestää useita päiviä, jopa viikkoja. Varsin usein se kuitenkin vaatii hoitotoimenpiteitä. Keskeytyneen keskenmenon hoidossa käytetään pääasiassa lääkehoitoa, joka toteutetaan yleensä kotioloissa. Lääkitys lisää kohdun supistelua, jolloin raskauskudos poistuu kohdusta vuodon mukana. Joskus lääkehoito joudutaan uusimaan. Jos lääkkeellinen tyhjennys ei onnistu, tehdään sairaalassa kohdun imutyhjennys. Myöhäisessä keskenmenossa nainen synnyttää kuolleen sikiön.
Keskenmenojen tutkimusten tarkoitus on selvittää mahdolliset taustatekijät sekä samalla saada ennuste seuraavien raskauksien onnistumismahdollisuuksista. Taustasyitä ei käytettävissä olevilla tutkimuksilla kuitenkaan löydy 50-75 %:lla tapauksista. Hormonaalisista tekijöistä kannattaa selvittää kilpirauhasen toiminta; myös maitohormonin, prolaktiinin, eritys on hyvä tutkia. Kohdun rakenteen poikkeavuudet selvitetään ultraäänitutkimuksella, jota täydentää kohtuontelon keittosuolaruiskutus. Jos epäillään rakennemuutosta (esim. polyyppi, väliseinämä), tehdään kohtuontelon tähystys, hysteroskopia, jonka yhteydessä muutoksia voi myös hoitaa. Perinnöllisen hyytymisjärjestelmän häiriöistä tutkitaan yleensä verinäytteestä ns. fosfolipidivasta-aineet. Tapauskohtaisesti voidaan tutkia mm. keliakiavasta-aineet, tumavasta-aineet, kromosomien rakenteelliset muutokset, D-vitamiini, homokysteiini.
Miehestä johtuvia keskenmenon syitä ei pääosin tunneta. Runsas alkoholinkäyttö ja tupakointi lisäävät keskenmenon vaaraa. Siittiöiden DNA-fragmentaatiotutkimuksella voi mahdollisesti tuolloin selvittää syytä, erityisesti toistuvissa keskenmenoissa.
Koska suurella osalla pareista ei tutkimuksissa usein löydy keskenmenoille syytä, ei niille tunneta ehkäisevää hoitoa. Hyytymistekijähäiriöissä voidaan käyttää asetyylisalisyylihappoa, ja raskauden alkaessa myös ihon alle annosteltavaa pienimolekulaarista hepariinia. Kohdun rakennevioissa voidaan poistaa mm. kohdun väliseinä tai limakalvopolyyppi. Tärkeää on kuitenkin huolehtia yleiskunnosta ja terveellisestä ruokavaliosta. Liikunnalla, yhdynnöillä tai vaikkapa raskaiden esineiden nostelulla ei ole havaittu yhteyttä raskauden keskeytymisen kanssa.
Keskenmeno on rankka fyysinen kokemus naiselle, mutta henkinen kärsimys koskettaa niin naista kuin miestäkin. Tällaisen kriisitilanteen hoidossa ei naista pidä jättää yksin oman aloitekyvyn ja voimavarojen varaan. Jälkihoidossa tarvitaan empaattista naisen ja miehen surutyön tukemista. Perheen, kumppanin tai ystävän tuki on tärkeää ja voi joillekin riittää, toiset kaipaavat keskusteluapua psykologilta pettymyksen käsittelyyn. Myöhemmin keskenmenon taustan selvittäminen ja lääketieteellisen tiedon antaminen voi tuoda helpotusta uuden raskauden yrityksessä.
Ennuste uuden raskauden alkamiseen on hyvä; kolmen perättäisen keskenmenon jälkeenkin seuraava raskaus onnistuu 60-80 %:lla naisista. Psykologinen tuki tällöinkin on tärkeää. Tilanteen näyttäessä hyvältä alkuraskauden ultraäänitutkimuksessa merkittävästi vähentää huolta ja stressiä.