02 - 2334418

Hedelmöityshoidot

Nykypäivänä hedelmöityshoidot ovat tehokkaita ja tuloksellisia. Hoitojen avulla raskaaksi tuleminen helpottuu tai voi olla jopa ainoa keino tulla raskaaksi. Hoidamme klinikallamme hetero- ja naispareja, itsellisiä naisia sekä sterilisaation jälkeistä lapsettomuutta. Kaikille hedelmöityshoitoja harkitseville suositellaan ensikäyntivastaanottoa hedelmöityshoitoihin erikoistuneen lääkärin vastaanotolla.

Ensikäyntivastaanotolla lääkäri haastattelee asiakkaat ja tekee tarvittavat tutkimukset. Naiselle tehdään gynekologinen perustutkimus sekä ultraäänitutkimus emättimen kautta. Lapsettomuuden hoidossa merkittävä apuväline on ultraäänilaite, jonka avulla hoitojen etenemistä seurataan. Lähes jokaiseen klinikkakäyntiin sisältyykin ultraäänitutkimus, joka voidaan tehdä myös kuukautisten aikana. Ultraäänitutkimuksella nähdään kohtu ja munasarjat, joiden sen hetkinen tila on oleellista tietoa lääkärille. Mieheltä tutkitaan tarvittaessa kivesten rakenne, ja usein ensikäynnillä sovitaan myös siemennestenäytteen antaminen. Tutkimustulosten perusteella laaditaan alustava hoitosuunnitelma yhdessä parin kanssa. Tavoitteena on saada toivottu raskaus alulle mahdollisimman pian.

Munasolun kypsytyshoito

Munasolun lääkkeellisen kypsytyshoidon tavoitteena on tukea hormonihoidolla 1-2 munarakkulan (follikkelin) kehittymistä. Hoitoa käytetään, kun naisen oma kuukautiskierto ei ole säännöllinen tai munarakkulan kasvu jää vaillinaiseksi esimerkiksi munasarjojen monirakkulaoireyhtymän (PCO) vuoksi. Munasolun kypsytyshoitoa voidaan käyttää myös inseminaation eli keinohedelmöityshoitojen yhteydessä.

Lääkäri tekee hoitosuunnitelman, ja munasolua kypsyttävät hormonit otetaan joko tabletteina suun kautta tai pistoksina ihon alle. Tavallisimmin käytetään suun kautta otettavaa letrotsolia viiden päivän ajan kuukautiskierron alussa. Munarakkuloiden ja kohdun limakalvon kasvua seurataan ultraäänitutkimuksilla.

Raskautta yrittävät voivat tehdä ovulaation eli munasolun irtoamista osoittavia testejä (LH-testi), joita voi ostaa mm. apteekeista. Mikäli ovulaatiotestien käyttö on itselle vaivatonta, ne ovat hyvä apu ovulaation ajankohdan määrittämiseksi. Munarakkulan kasvun ja ovulaation tapahtuminen voidaan tarvittaessa varmistaa myös ultraäänitutkimuksella tai hormonimäärityksellä (progesteroni) verestä. Munasolun irtoamista voidaan tehostaa myös lääkkeellisesti.

Yhdynnät kannattaa ajoittaa parin päivän ajalle ovulaatiotestin muututtua positiiviseksi, koska munasolu on hedelmöittymiskykyinen vain lyhyen ajan.

Keinohedelmöitys eli inseminaatio

Keinohedelmöitys (inseminaatio) eli siittiöiden ruiskutus kohtuun on usein ensimmäinen hoitomuoto miehen siittiötuotannon häiriöstä tai selittämättömästä syystä johtuvassa lapsettomuudessa. Myös itsellisiä naisia ja naispareja hoidetaan inseminaatioilla käyttäen luovutettuja siittiöitä.

Keinohedelmöitys voidaan tehdä luonnollisessa tai hormonihoidolla tuetussa kuukautiskierrossa. Hoidon edellytyksenä on, että naisen munanjohtimet ovat auki ja ovulaatio tapahtuu. Ovulaatiohetki voidaan määrittää virtsan LH­-testeillä kotona. Toisinaan ovulaatio varmistetaan hormonipistoksella.

Siemennesteen käsittely tehdään inseminaatiopäivänä. Siemennestenäytteestä ”pestään” pois kuolleet ja huonosti liikkuvat siittiöt. Parhaiten liikkuvat siittiöt viedään ohuella katetrilla kohtuonteloon. Inseminaatiokatetrin laittaminen kohtuun ei tavallisesti ole kivuliasta, eikä siittiöt pääse valumaan pois kohdusta. Pestyt siittiöt elävät 1-2 vuorokautta, joten inseminaatio on ajoitettava tarkasti ovulaation lähelle.

Ennen inseminaatiohoidon aloitusta on allekirjoitettava hedelmöityshoitolain edellyttämä hoitosuostumus. Lisäksi mieheltä vaaditaan infektioverikoevastaukset (HIV, B- ja C- hepatiitti).

Jos miehen siemennesteessä ei ole siittiöitä, voidaan inseminaatiohoito tehdä luovutetuilla siittiöillä. Luovutettuja siittiöitä käytettäessä asiakas voi valita siittiöiden luovuttajan hänestä kerättyjen tietojen perusteella. Nämä tiedot ovat etninen tausta, pituus, silmien ja hiusten väri. Kaikki luovuttajat ovat hedelmöityshoitolain mukaisesti rekisteröityjä ja tutkittuja. Klinikallamme käytetään ulkomailta ostettuja siittiöitä.

Koeputkihedelmöityshoito eli IVF

Koeputkihedelmöitys- eli IVF­-hoito on tuloksekkain lapsettomuuden hoitomuoto. Sitä käytetään munanjohdinperäisen (jos munanjohtimet ovat tukossa esim. sterilisaation tai tulehduksen takia tai ne on poistettu esim. kohdunulkoisen raskauden vuoksi) tai heikkolaatuisten siittiöiden aiheuttaman hedelmättömyyden hoidossa. Myös selittämättömän lapsettomuuden hoidossa joudutaan usein turvautumaan IVF-hoitoon.

Naisen hormonihoito eli munasarjojen stimulaatiohoito suunnitellaan aina henkilökohtaisesti. Yhden munarakkulan sijaan tavoitteena on kasvattaa useita munarakkuloita. Stimulaatio voidaan toteuttaa ns. ”pitkän kaavan” mukaisesti agonistihoitona, jolloin munasarjat viedään lepotilaan ennen pistoshormonilääkityksen aloittamista. Useimmiten käytetään kuitenkin ”lyhyttä” antagonistihoitoa, jolloin hormonipistokset aloitetaan kuukautiskierron alkupäivinä etukäteen tehdyn suunnitelman pohjalta.

Hoito kestää kokonaisuudessaan noin 2 ­- 4 viikkoa riippuen valitusta hoitomuodosta. Hormonit pistetään iltaisin ohuella neulalla ihon alle. Lääkkeiden annostelu on helppoa, eikä aiheuta kipua. Hoitajat antavat huolellisen pistosohjauksen, ja ovat helposti tavoitettavissa, mikäli pistosten aikana tulee kysyttävää. Munarakkuloiden kasvua seurataan ultraäänellä tavallisesti 2-­3 kertaa ja hormoniannosta säädetään vasteen mukaan. Kun munarakkulat ovat kasvaneet 18-20 mm:n kokoisiksi, otetaan hormonipistos, joka irrottaa munasolut munarakkuloiden nesteeseen. Munasolut kerätään (punktio) munasarjoista imemällä munarakkuloiden neste ohuella neulalla putkiin. Toimenpide tehdään ultraääniohjauksessa ja se kestää 10-20 minuuttia. Munasolupunktion aikana solubiologi kerää munasolut munarakkulanesteestä laboratoriossa.

Munasolujen keräyksen aikana kipua lievitetään vahvalla suonensisäisellä kipulääkkeellä ja emättimen pohjaan laitettavalla puudutuksella. Tarvittaessa ennen punktiota voidaan antaa rauhoittavaa lääkettä. Munasolujen keräyksen jälkeen vointia seurataan klinikalla noin tunnin ajan, ja kotiin pääsee heti, kun olo on hyvä. Toimenpiteen jälkeen on hyvä levätä ja välttää fyysistä rasitusta sekä juoda paljon. Sairauslomaa kirjoitetaan tarpeen mukaan. Punktion jälkeisenä päivänä aloitetaan hormonaalinen tukilääkitys klinikalta annetun ohjeen mukaisesti.

Mies antaa siemennestenäytteen munasolujen keräyspäivänä, minkä jälkeen sille tehdään pesukäsittely parhaiden siittiöiden erottelemiseksi. Jos käytetään luovutettuja siittiöitä, siittiöt sulatetaan munasolujen keräyksen jälkeen ja niille tehdään sama pesukäsittely. Munasolut ja siittiöt laitetaan viljelymaljalle, jossa munasolun hedelmöittyminen tapahtuu noin 20 tunnin kuluessa.  

Sukusolut ovat laboratoriossa soluviljelykaapissa, joka on optimoitu muistuttamaan olosuhteita naisen omassa lisääntymiselimistössä. Hedelmöittymistä ja alkioiden kehittymistä seurataan laboratoriossa 2­-5 päivää, minkä jälkeen paras alkio valitaan siirrettäväksi kohtuun. Muut hyvälaatuiset alkiot säilötään nestetyppeen ja ne voidaan myöhemmin käyttää pakastealkionsiirroissa. Lääkäri päättää yhdessä hoidettavan parin tai itsellisen naisen kanssa kohtuun siirrettävien alkioiden lukumäärän. Tavallisesti siirretään vain yksi alkio monisikiöisyysriskin vähentämiseksi; enimmillään alkioita siirretään kohtuun kaksi. Hormonaalinen tukihoito jatkuu vielä alkionsiirron jälkeen, ja raskaustesti voidaan tehdä virtsasta noin kahden viikon kuluttua alkionsiirrosta.

Keskimäärin 30­-40 % tuorealkioiden siirroista johtaa raskauteen. Raskausennusteeseen vaikuttaa eniten naisen ikä.

Ennen koeputkihedelmöityshoidon aloitusta on allekirjoitettava hedelmöityshoitolain edellyttämä hoitosuostumus. Lisäksi hoidettavilta vaaditaan infektioverikoevastaukset (HIV, B- ja C- hepatiitti).

Mikrohedelmöityshoito eli ICSI

Mikrohedelmöityshoitoa käytetään pääasiassa miehestä johtuvan lapsettomuuden hoidossa silloin, kun siemennesteen siittiöiden lukumäärä on matala, siittiöiden liikkuvuus heikko tai siittiöt kerätään suoraan kiveskudoksesta. Mikrohedelmöityshoitoa käytetään myös silloin, kun hedelmöittyminen koeputkihedelmöityksellä (IVF) ei ole onnistunut.

Mikrohedelmöityshoidossa naisen hoito toteutetaan kuten IVF­-hoidossa. Munasolujen keräyspäivänä mies antaa siemennestenäytteen, josta erotellaan parhaiten liikkuvat siittiöt. Mikäli siittiöt kerätään suoraan kiveksestä, toimenpide tehdään yleensä punktiopäivänä.

Mikroskoopin avulla tehtävä mikrohedelmöitys tarkoittaa sitä, että yksi mahdollisimman hyvin liikkuva siittiö viedään suoraan kypsän munasolun sisään. Mikrohedelmöitettyjä munasoluja viljellään laboratoriossa soluviljelykaapissa, joka on optimoitu muistuttamaan olosuhteita naisen omassa lisääntymiselimistössä. Hedelmöittymistä ja alkioiden kehittymistä seurataan laboratoriossa 2­-5 päivää, minkä jälkeen paras alkio valitaan siirrettäväksi kohtuun. Muut hyvälaatuiset alkiot säilötään nestetyppeen, ja ne voidaan myöhemmin käyttää pakastealkionsiirroissa.

Lääkäri päättää yhdessä hoidettavan parin kanssa kohtuun siirrettävien alkioiden lukumäärän. Tavallisesti siirretään vain yksi alkio monisikiöisyysriskin vähentämiseksi ja enimmillään alkioita siirretään kohtuun kaksi. Hormonaalinen tukihoito jatkuu vielä alkionsiirron jälkeen ja raskaustesti voidaan tehdä virtsasta noin kahden viikon kuluttua alkionsiirrosta. Keskimäärin 30­-40 % tuorealkioiden siirroista johtaa raskauteen.

Ennen mikrohedelmöityshoidon aloitusta on allekirjoitettava hedelmöityshoitolain edellyttämä hoitosuostumus. Lisäksi hoidettavilta vaaditaan infektiokoevastaukset (HIV, B­- ja C-hepatiitti).

Alkioiden pakastus ja pakastetun alkion siirto

Koeputki­- tai mikrohedelmöityshoidosta saaduista alkioista paras valitaan tuorealkionsiirtoon ja loput hyvälaatuiset alkiot voidaan pakastaa nestetyppeä (- 196 °C) sisältävään säiliöön. Pakastettuja alkioita voidaan myöhemmin sulattaa ja käyttää uudessa alkionsiirrossa. Sulatussiirto voidaan tehdä joko luonnolliseen tai hormonituettuun kuukautiskiertoon. Alkio sulatetaan yleensä siirtoa edeltävänä päivänä, jotta voidaan seurata, että alkio on elossa ja lähtee jakautumaan.

Yli puolet pakastetuista alkioista selviytyy sulatuksesta, ja raskauden todennäköisyys on 20­-40 %. Alkioiden pakastamisesta tehdään erillinen alkioiden pakastus-­ ja säilyttämissopimus yhdeksi vuodeksi kerrallaan, ja alkioiden säilyttämisestä peritään vuosimaksu. Mikäli pakastettuja alkioita ei haluta enää käyttää, ne voidaan joko tuhota, luovuttaa alkioadoptioon tai antaa klinikan laadunvarmistus-­ tai koulutuskäyttöön. Alkioiden säilytyksen päättäminen tapahtuu aina kirjallisesti. Alkiot säilyvät nestetypessä tarvittaessa vuosia, mutta luovutetuista sukusoluista alkunsa saaneita alkioita säilytetään enimmillään 15 vuotta luovutuksesta.

Siittiöiden keräys kiveskudoksesta (TESE)

Mikäli miehen siemennesteessä ei ole siittiöitä, niitä voidaan yrittää kerätä suoraan kiveskudoksesta (TESE). Siittiöiden puuttuminen siemennesteestä voi johtua geneettisestä tai rakenteellisesta viasta, sterilisaatiosta, perussairaudesta tai sairastetusta infektiosta, kiveksiin kohdistuneesta toimenpiteestä tai vammasta. Usein on tarpeellista myös tutkia hormoniarvoja, jotka voivat selittää siittiöiden puuttumisen syyn.

Huolellisen kliinisen tutkimuksen ja hormoniarvioinnin perusteella voidaan päättää siitä, onko siittiöitä mahdollista löytää neulalla otettavasta koepalasta, vai tarvitaanko perusteellisempi avoleikkaus, jossa mikroskoopin avulla kiveskudoksesta valitaan leikattavaksi parhaalta näyttäviä kohtia. 

Kivesperäisten siittiöiden neulanäyte voidaan tehdä koemielessä, jotta nähdään, löytyykö kiveksistä siittiöitä. Mikäli kudospaloissa on hyvin siittiöitä, ne voidaan pakastaa myöhempää hoitoa varten. TESE voidaan myös yhdistää tuoreeltaan mikrohedelmöityshoitoon (ICSI), jolloin puolisolle ohjelmoidaan samanaikainen hormonistimulaatio munarakkuloiden kypsyttämiseksi.

Toimenpide tehdään paikallispuudutuksessa, ja tarvittaessa annetaan myös suonensisäistä kipulääkettä. Siittiöiden keräyksessä käytetään biopsianeulaa, joilla saadaan otettua pieniä kudospaloja. Laboratoriossa kiveskudoksesta erotellaan siittiöt, ja ne käytetään  mikrohedelmöityshoidossa (ICSI) viemällä yksi siittiö kypsän munasolun sisään. 

Hoitojen turvallisuus

Munasolujen kypsytyshoidoissa oikea-aikaisesti käytetyillä hormonilääkkeillä ei ole todettu haitallisia sikiövaikutuksia. Koeputkihedelmöityshoidoissa, joissa munasarjoja stimuloidaan kypsyttämään useita munasoluja, noin 2 %:lle naisista kehittyy munasarjojen liikatoiminta, joka vaatii vuodelepoa ja hyvin harvoissa tapauksissa sairaalahoitoa. Estrogeenihoitoon liittyy lievästi kohonnut laskimotukosriski. Näiden ongelmien välttämiseksi hoidot suunnitellaan yksilöllisesti, ja potilaiden vointia seurataan huolellisesti hoidon edetessä.

Kahden alkion siirron jälkeen kaksosraskauden mahdollisuus on olemassa. Kaksosraskaus on aina riskiraskaus, ja siihen liittyy kohonnut sikiökuolleisuuden, ennenaikaisen synnytyksen ja synnytyskomplikaatioiden riski. Syntyneiden lasten sairastavuus ja kuolleisuus ovat korkeammat kuin yksisikiöisessä raskaudessa. Myös äidin komplikaatioriski on kohonnut. Näistä syistä suositellaan yhden alkion siirtoa.

Hedelmöityshoitojen seurauksena syntyneillä lapsilla esiintyy lievästi enemmän synnynnäisiä poikkeavuuksia kuin väestöllä yleensä. Nykytiedon mukaan tämän epäillään johtuvan todennäköisemmin lapsettomuuden syistä kuin sen hoitoon käytetystä menetelmästä. Hedelmöityshoitojen avulla syntyneiden lasten terveydestä on kerätty ja kerätään jatkuvasti tietoa, ja tilastojen perusteella hoitoja voidaan tehdä turvallisesti.

Naisen ja miehen elintavat vaikuttavat niin raskauden alkamiseen kuin sikiön ja lapsen hyvinvointiin. Tupakointia tulisi välttää ja alkoholin käyttö pitäisi pysyä kohtuullisena. Normaalipainoon pyrkiminen ja siinä pysyminen on tärkeää. Mikäli ruoka on riittävän monipuolista, ravintolisiä ei tarvita. Nykyisten suositusten mukaan kaikkien naisten tulisi kuitenkin aloittaa foolihappolisän käyttö jo raskautta suunniteltaessa. Lisäksi riittävästä D-vitamiinin saannista on huolehdittava.

Hoitotulokset

Kaikkien hedelmöityshoitojen onnistumistodennäköisyyteen vaikuttavat taustalla oleva lapsettomuuden syy ja kesto, ikä (erityisesti naisen) sekä aiemmat raskaudet ja hoitotulokset.

Elektiivisellä yhden tai kahden alkion siirrolla tarkoitetaan sitä, että useamman alkion joukosta päästään valitsemaan biologin arvion mukaisesti paras tai parhaat. Jos alkioita on vähän, raskausennuste on heikompi, koska valinnanvaraa ei välttämättä ole.

Kliininen raskaus tarkoittaa lääkärin toteamaa kohdunsisäistä raskautta. Kliinisiä raskauksia ovat myös todetut kohdunulkoiset ja tuulimunaraskaudet. Biokemiallisia tai ennen varhaisraskauden ultraäänitutkimusta keskeytyneitä raskauksia ei tulisi ottaa huomioon hoitotuloksissa.

Kliininen raskaus tarkoittaa lääkärin ultraäänellä toteamaa raskautta. Kliiniseksi raskaudeksi luetaan kohdunsisäinen ja kohdunulkoinen raskaus sekä tuulimunaraskaus. Biokemiallisia tai ennen varhaisraskauden ultraäänitutkimusta keskeytyneitä raskauksia ei tulisi ottaa huomioon hoitotuloksissa.

Inseminaatio- eli keinohedelmöityshoidoissa raskaus alkaa yleensä 1-4 hyvin ajoitetun hoitokerran jälkeen. Joissakin tilanteissa voi olla aihetta ja tuloksekasta tehdä useampi hoito. Puolisoiden välisissä inseminaatiohoidoissa lääkärin toteamien kliinisten raskauksien osuus on 20-25 %. Luovutetuilla siittiöillä tehdyissä inseminaatiohoidoissa kliinisten raskauksien osuus on 25-30 %.

Koeputkihedelmöitys (IVF)- ja mikrohedelmöitys (ICSI) -hoidoissa elektiivisistä alkionsiirroista kliinisiä raskauksia on 30-40%. Pakastealkionsiirroissa raskauden todennäköisyys on 20-30%. Lahjamunasoluhoidoissa tuoresiirtojen raskaustodennäköisyys on 40-50%; pakastealkioiden siirroissa hieman alempi.

Sekä tuore- että pakastetun alkion siirroissa periaatteena on siirtää vain yksi hyvä alkio kerrallaan monisikiöisen raskauden välttämiseksi. Tapauskohtaisesti pyritään arvioimaan, onko edellytyksiä siirtää kahta alkiota. Hyvän hoidon laatumittarina pidetään monisikiöisten raskauksien osuutta alle 10 %.